maanantai 16. huhtikuuta 2012

Liikkauutisia

Nyt on testattu juoksukunto! Ei lähteny, nimittäin esikoinen mukaan. Mutta minä lähdin silti. Ajattelin testata, paljonko näin kylmiltään jaksaa juosta, kolmen vuoden totaalitauon jälkeen. Ajattelin juosta yhdelle liikenneympyrälle ja takaisin, eli käytännössä paljonko jaksaisin sinne suuntaan ja sitten kävelisin takaisin. Olen kävellyt sinne vaunujen kanssa kertaalleen, tai melkein sinne, ja minulla meni silloin suuntaansa parisenkymmentä minuuttia. Eli ei mistään hurjan pitkästä matkasta ollut kyse. Tietähän riittäisi molempiin suuntiin vaikka kuinka, jos näyttäisi siltä, että HCR olisi tänä keväänä jo ihan varteenotettava vaihtoehto.

Laitoin puhelimen sekuntikellon päälle (jos jaksaminen olisi mitattavissa pikemminkin sekunneissa kuin minuuteissa) ja otin ensimmäiset askeleet. "Voi vitsi, toi lonkankoukistaja vihlaisi. Ai niin mä unohdin tuon mun löysän nilkan, kylläpä siinä tuntuu pahalle. Hmm, noi penikat ei ookaan ollu kipeet kävellessä, mut nyt heti tuntuu... Hei turpa kiinni ja juokse. Tässä ei oo kyse nyt muusta kuin pikku testistä. Jaksat minkä jaksat, lakkaa keksimästä pikkuvikoja, joihin vedoten voisit lopettaa koko homman! Sen lisäksi, että pelkäät epäonnistumista, taidat pelätä myös onnistumista!"

Juoksin liian kovaa, mutta se ei ollut minun syyni! Se oli sen tien vika, se vietteli. Rullasi askeleen alla, vaikka tiesi, että edelliskerrasta oli liian pitkä aika. Se perhana hymyili minulle ja minä sille, kun pidensin askelta. Sitähän se olisi halunnutkin, mutta minä pakotin itseni lyhentämään taas. Puuskutinkin jo. Ja se liikenneympyrä, jolta aioin kääntyä takaisin, läheni ihan oikeasti. Täytyy kyllä myöntää, että viimeiset kymmenet metrit sinne ihmettelin, että kuinka se matka autolla tuntuukin niin paljon lyhyemmältä.

Hetken puuskutin ympyrällä ja katsoin kelloa. 12 minuuttia. Selviäisin siis edelleen cooperista juoksemalla. Sitten lähdin takaisin. Juosten. Lupasin itselleni, että voin juosta pidempäänkin, jos haluan, kunhan vain juoksisin kävelytien risteykseen, josta tulinkin. Viimeiset metrit kuvittelin maalilinjaa siihen risteykselle. Etten vain luovuttaisi kesken. Olin alun perin melko varma, että jatkaisin juoksua, kun se olisi vapaaehtoista, mutta siihen ne jalat pysähtyivät. Suurinpiirtein keskelle risteystä. 23 minuuttia on siis tällä hetkellä ehdoton maksimi, mitä jaksan juosta. Ei vielä HCR:lle. Googletin reitin kotiin päästyäni, juoksin yhteensä 3 km 350 m. Se on enemmän kuin kuvittelin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti