torstai 17. toukokuuta 2012

Iholla

Olen ihastellut ihoani. Haltioituneena katsellut (ja miehelle esitellyt), miten ihoni menee ihan uudenlaisille rypyille. Tässäkin on tyhjää ihoa ja tässä ja tässä. Tästäkin olen laihtunut, ja tästä ja tästä. Sitä on liikaa, mutta kyllä se siitä vetäytyy, niinhän? Olen luottanut siihen, että kyllä se palautuu, vaikka olenkin tosi huono ihonhuoltaja. Kurttuinen, löysä iho on ollut kiehtova, olen ollut onnellinen, koska siitä näkee, että alta on lähtenyt tosiaan jotain. Että olen edistynyt.

Nyt minulla on ollut muutama punkeropäivä, jolloin ihoa on ihan liikaa, rasvaa edelleen sen alla liikaa, iho vain löystyy ja venyy entisestään, ja poimut ihan varmasti täyttyvät ihrasta, joka valuu sinne ihan nestemäisenä suoraan ruoansulatuskanavasta. Ihan on tullut kiire saada iho kiinteämmäksi ja kimmoisaksi ennen kuin kaikki - siis ihan kaikki - on liian myöhäistä. Yhtäkkiä en voikaan sietää löysää ihoa yhtään missään, ja pahimmat on nämä tyhjät nahkarukkaset, jotka täytyy aamuisin rullata ylös rintaliivien täytteeksi.

Oi milloin tämä iho palautuu? Palautuuko se? Entä jos olen niin vanha, että mitään ei ole tehtävissä? Jos ne jääkin näin? Ja allitkin. Entä jos en koskaan saa kiinteitä käsivarsia, kun ihoa on niin paljon?

Tiedän, että taidan vähän liioitella (jos vähän tarkoittaa paljon). Sitä paitsi minulla on ihan kelpo tuote ihon kiinteyttämiseen. Kunhan vain jaksan, muistan ja viitsin sitä itseeni voidella.


Kyse taitaa taas jälleen kerran ollakin vain siitä, tyydynkö makaamaan itsesäälissäni ja valittamaan, vai kohtaanko ongelmani ja teen sille jotain. Edes sen, että hyväksyisin ihoni sellaisena kuin se on, hoidettuna tai hoitamattomana.

Venyneen ihon hoitovinkkejä otetaan vastaan. :)

2 kommenttia:

  1. Tuo hyväksynnän ja asioihin tarttumisen kultainen keskitie, se on just se juttu! että milloin on minkäkin vuoro... Tätä pähkäilen myös minä. Mutta se on hyvä juttu takuulla voidella ja silitellä itseään jollain hyväntuoksuisella tonicilla tai lotionilla. Siitä tulee ihmiselle hyvä mieli ja olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä näen sen niin, että itsensä pitäisi hyväksyä joka tapauksessa, vaikka sitten aikoisikin tehdä jotain niille epäkohdille, joita itsessään näkee. Koska aito muutos on kuitenkin hidasta, niin eikö kannattaisi itsestään tykätä ja välittää jo matkalla valmiiseen.

      Tänään voitelin itseni paksulla suklaavoiteella. Tuoksun todella herkulliselle :) On hyvä mieli ja hyvä olo :)

      Poista