Kympin juoksu

Mulla on hirveä hinku todistaa juoksukuntoani (itselleni) jotenkin ja yksi tämän hingun ilmentymä on halu osallistua juoksutapahtumiin. Tuli luvattua veljelle juoksullisia tavoitteita. Veli taisi luvata juosta syksyllä finlandia-puolimaratonin, jos minä vedän varttimaratonin siellä. Oma usko ei puolikkaalle vielä riitä. Kunnosta en osaa sanoa.

Juoksin eilen ensimmäisen kokonaisen kymppini. En voinut siitä aprillipäivänä postata. :)

Hyviä puolia:
+ juoksin eilen ensimmäisen kymppini
+ tiet oli melkein joka paikasta sulat ja ilma ihanan lempeä
+ jaksoin ihan hyvin, jaksan toisenkin kerran
+ aikaa meni 1 h 18 min.

Huonoja puolia:
- En löytänyt sykemittarin kelloa ennen lähtöä. Käytin koko viime viikon siivoamiseen ja sitten perhe on kotona torstai-illan ja perjantaiaamun, ja mikään ei ole enää omalla paikallaan, ei edes sykemittarin kello!
- lähimaastossamme saa hirveän monella tavalla 6-8 km lenkin kasaan, mutta 10 km oli aika haaste, piti käydä vetämässä viimeistä kilometriä varten yksi puolen kilometrin pätkä sinne ja takaisin, ettei olisi jäänyt vajaaksi
- illalla oli nilkat tosi kipeät, luultavasti johtui kovalla alustalla juoksemisesta, noin niin kuin äkkiseltään, kun ne lumet tosiaan on sulaneet pehmentämästä.

Tänään kävin rataslenkin, kolmisentoista kilometriä, ettei ainakaan jalat pääsisi palautumaan eilisestä lenkistä. Joo, nyt väsyttää. Huomenna onkin sitten sen verran puuhapäivä tiedossa, että en juoksentele minkäänlaisilla lenkeillä.

PS. Meidän lapsiluku on NIIN täynnä! Yhden ainuttakaan pentua en jaksais enää kuivaksi opettaa. Ei ole naurun asia, kun pikkupoika roiskii reviirimerkkejään ja minä juoksen potan ja luutun kanssa perässä. Ei noi meidän tytöt sentään juostessa kusseet.