Laihtuminen ja miten se tehdään

Meni jotenkin kerralla mielenkiinto kaikkiin herkkuihin, kun tässä olen miettinyt, miten omaa ruokavaliota enää voisin parantaa. Painokin laskee herkuttomuuden seurauksena, ja se on hyvä asia. Kyllä tästä sittenkin taitaa tulla jotain.

Olen vuosien varrella laihduttanut useita kertoja, en koskaan kovin isoja lukemia, mutta jojotellut kymmenen, viidentoista kilon marginaalissa. Ensimmäisen kerran ajattelin, että laihtua pitäisi, kun painoin (järkyttävät) 58 kg. Joo, olin nuori, ja painoni oli pysytellyt viidenkympin tietämillä täysi-ikäisyyteni ajan. Ensimmäisen raskauden kilot olivat sulaneet imettämiseen ja lenkkeilyyn, vatsalihaksia olin jaksanut intensiivisesti treenata puolitoista kuukautta. Vaikka raskauden jälkeen aikomus olikin päästä takaisin entisiin mittoihin, se siinä iässä ja sillä kulutuksella oli niin helppo homma, ettei se varsinaisesti laihdutuskuurilta sittenkään tuntunut. Eipä ole yhtään läheskään sinnepäinkään helposti lähteneet nämä seuraavien raskauksien kilot.

Olen pudotellut painoani milloin viisi, milloin seitsemän kiloa. Asettanut tavoitteita, joita olen ajatellut tavoittavani, mutta joka kerta kovin alas, niin, että ovat sittenkin jääneet saavuttamatta. Olen kirjoitellut oikeastaan koko ajan jonkinlaista laihdutuspäiväkirjaa, ruutuvihko toisensa jälkeen on täyttynyt lähinnä painonhallintaan liittyvistä asioista. Viimeisen kerran rupesin laihduttamaan häiden jälkeen, kun mittari oli kimmonnut viirun verran 70 kg:n puolelle. Jossain vaiheessa olin hiljaisesti hyväksynyt, että painoni ei ehkä alakaan viidellä, mutta siinä kohtaa totesin, että ei sen seiskallakaan kuulu alkaa.

Sittenpä aloinkin laihdutuksen päätteeksi odottamaan toista tyttöäni ja paino lähti räjähdysmäiseen kasvuun. Samoihin aikoihin siskoni aloitteli omaa kokonaisvaltaisempaa elämäntaparemonttia ja omat laihdutushaaveeni muuttuivat myös pikkuhiljaa elämäntaparemonttihaaveisiin. Raskauden jälkeen painoni oli korkein ikinä 84,9 kg. Jonkinlaisen remontin ja laihdutuskuurin yhdistelmällä pudotin painon 68 kg tietämille - ja aloin odottamaan kuopustani.

Tässä kohtaa tajusin, että raskaus ei ole asia, jonka tarvitsee sotkea hienoa elämäntaparemonttia, koska raskaus on osa elämää sekin, ja siihen täytyy sopeutua samalla lailla kuin vaikka siihen, että kesä sotkee luistelijan liikuntarutiinit. Ja ennen kaikkea, että mitä paremmin ja monipuolisemmin syön raskauden aikana, sen paremmat eväät vauvakin saa. Aikanaan sanottiin, että raskaana ollessa ei saa laihduttaa, mutta ei se raskaus salaattia estä syömästä. Remonttia oli helppo jatkaa raskauden jälkeen, koska se ei kunnon tauolla oikeastaan ollutkaan.

Herkkujen kanssa minulla on ollut ongelmia oikeastaan keskeytyksettä siitä asti, kun viimeinen lapsi syntyi ja minulle kerrottiin, että sulla mitään diabetestä enää ole. En tiedä kuulostaako tuo teistä siltä, että syö herkkuja niin paljon kuin haluat, minusta kuulosti.

Joskus kaivoin kaikki ruutuvihkoni esille, kun epätoivoissani mietin, minkälaisiin raajanpoisto-operaatioihin minun pitäisi ruveta saadakseni painoa pienemmäksi. Otin alleviivauskynän ja aloin käymään vihkoja läpi. Mitä olen tehnyt silloin, kun olen laihtunut? Millaisia kikkakolmosia olin käyttänyt? Tulos joka vihkossa, joka alamäessä oli sama: Olin syönyt kevyesti ja kasvispitoisesti, pidättäytynyt herkutteluista ja liikkunut säännöllisesti ja tehokkaasti, ja jatkanut tätä kaavaa niin pitkään, että tuloksia syntyi. Mitä sitten olin tehnyt, että paino oli noussut? Olin jonkin tenttisuman, matkustamisen, muun kiireen nojalla jättänyt ensin liikunnan, sitten hyvän syömisen. En ollut jaksanut panostaa ruokailuunkaan, kun elämästäni puuttui säännöllisyys liikunnan avulla ja säännöllisen liikunnan tuomat edut.

Tänä aamuna olen ollut totaalisessa herkkukiellossa kaksi viikkoa. Kahdessa viikossa olen pudottanut 1,9 kg olemalla syömättä kaikkia makeita (ja suolaisia) hyviksiä. Who knew? Tänä aamuna painoni on 70,0 kg. Se on parasta, mitä edelleen seiskalla alkavana voi olla. Jatkanko tällä mallilla eteenpäin vai palaanko pikkuhiljaa pahoihin tapoihin? Sairaanhoitajan mukaan tyypillisesti miehet kasvattavat LDL:n osuutta lihalla ja makkaralla, naiset tyypillisesti karkilla ja herkuilla. Vaikka ulkonäölliset seikat ovat olleet vahva motivaattori tähän mennessä, ilmeisesti viitsin aidosti panostaa hyvinvointiini vasta kuolemanpelko perseessä.