lauantai 9. helmikuuta 2013

Vaakapäivä plussaa

Nonnii, olisko se sauna vai olisko se laskiaispulla ja jäätelö, jotka painoa nostivat, mietitääs tätä hetki. Mutta ei tässä hätä, viime viikkoinen vaakasekoilu on takanapäin, edellisellä viikolla nollatulos, tuohon tuli nyt puoli kiloa lisää, mutta eikö sen voi laskea, että kahdessa viikossa?

Odotan innolla saavani nukkua vähän enemmän, päästä taas väsymyksen niskan päälle, vaikka ei tilanne nyt mikään mahdoton ole. Olen mennyt nyt viime aikoina yhdeltätoista nukkumaan, joskus olen torkkunut sohvalla jo tunninkin ennen varsinaista nukkumaanmenoa. Onhan se aiemmin kuin entinen vähintään puolilleöin kukkuminen. Saan melkein joka yö seitsemän tuntia unta, joskaan en keskeytyksetöntä, koska meidän pikkupoika on nyt puolentoistavuoden ikäänsä nukkunut kaksi yötä kertaakaan heräämättä (toinen niistä viime viikolla) mutta muuten herää vähintään kerran yössä, ihan vain tarkastamaan, että ei ole yksin. Vaikkei siinä uudelleen nukahtamisessa kauan mene, katkaisee se unen silti. Ja jostain syystä minun luupäämieheni luulee, että se uudelleen nukutus kuuluu vain ja ainoastaan minulle. Typerä ukko. :P

Kuntosalin avainta en ehtinyt vielä eilen käydä vaihtamassa, mutta pitää ottaa se asiakseni heti maanantaina. Lapsettomalla (vaikka esikoiseni jääkin kotiin) viikolla aion käydä sekä juoksemassa että kävelemässä. Ja jos ei suurempia vastuksia elämään tule, voisin houkutella esikoisen testaamaan uudelleen avattua uimahalliamme. Parisuhdettakin saatetaan ehtiä hoitaa ihan eri tavalla, kun ei pienet pyöri koko ajan jaloissa. :) Liikaa ei pidä kuitenkaan suunnitella, koska pienimmäinen ei ole ollut vielä reissussa ilman äitiä ja isää aikaisemmin, joten en tosiaan tiedä, kuinka nopeasti mummo kaartaa takaisin kotipihaan, että tässä tämä teidän yöhuutaja nyt on, olkaa hyvät! Luotto on suuri, kyllä ne pärjää, kaikki kolme.

laskiaispulla.jpg?changed=1330001399

Minun pitää myös tarkastella vähän tätä painoni kehitystä tarkemmin jossain kohtaa. Nyt tuntuu, että tähän tämä tyssää, näihin lukemiin, joissa olen pyörinyt kohta vuoden. Nestekilot on pudotettu, läskit jäi. Jos olisin lähempänä normaalipainon rajaa, tämä voisi ollakin näin hankalaa, mutta heitänköhän minä ihan itse niitä kapuloita rattaisiin (laskiaispullilla) vai enkö minä vain keskity tarpeeksi? Niin kuin sanoin, normiruoassani ei ole hirveästi hiomisen tarvetta, ainahan voi olla tarkempi, mutta se on perushyvällä tasolla, mutta herkuttelu on nyt sitä liikaa. Jotenkin vain sallin itselleni koko ajan sen "viimeisen kerran", uudelleen ja uudelleen. No, laskiaispulla oli nyt vähän eri juttu, ostin sen itse jne, mutta ne viimeiset kerrat on niitä miehen ostamia herkkuja, niitä "ei mun kyllä pitäis, mutta jos mä nyt vielä, ja sitten en enää". Niitä minä edelleen jätän tosi harvoin väliin, vaikka luulin itsestäni muuta. Miksi se on nyt niin hankalaa? Eihän ne herkut maailmasta lopu, vaikka vähän aikaa olisinkin ilman. Olen jo todennut, että tällä ruokavaliolla, jota on helppo ylläpitää, en liho vaikka silloin tällöin herkuttelisinkin. Mutta koska silloin tällöin herkuttelenkin, en laihdukaan.


3 kommenttia:

  1. Suosittelen uimahallin testausta. Oli nimittäin mukavaa vaikkakin kyllä aika hinnakasta :O
    Eikä enää ollut hirveän vihreää vettäkään :D

    Tuo painoasia kuulostaa aikamoiselta sabotoinnilta :( siis jos ihan suoraan sanotaan. Auttaisiko siihen että miettisi tarkempaan niitä tavoitteita ja keinoja mitä itselleen on asettanut ja sitten rupeaisi miettimään miksi kuitenkin on käynyt näin? Vai onko edes tarvetta laihduttaa? Riittääkö se kuitenkin se hyvä liikunta ja pääasiallisesti terve ruoka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan rehellistä palautetta, kiitos! <3 Sabotointiahan se nimenomaan on, vaikka ensimmäiseksi ajattelin, että ai kuka sabotoi ja ketä, että varmaan mun mies mun dieettiä, kun tuo niitä herkkuja kotiin! Että ei mitään vastuuta omasta käytöksestä! :D

      Luultavasti minulle nyt kaikkein vaikeinta on se lopettaminen, ei niinkään se ilman olo, pystynhän itse kulkemaan karkkihyllyjen ohi pysähtymättä ja pystyn olemaan itse ostamatta, enkä tee heräteostoja herkuista. Tiedän myös, ettei mies oikeasti pahastu siitä, että jätän ottamatta tarjotut, joten minun ei tarvitse ajatella toisen tunteitakaan enemmän kuin omiani. Mutta järkyttävintähän tässä on se, että olen oikeasti kuvitellut olevani skarpimpi kuin olenkaan.

      Poista
    2. En tiedä kyllä itsekään mitä tekisin jos meille kannettaisiin herkkuja kotiin :( Onneksi ne herkut yleensä eivät päädy ovesta sisälle kuin siitä kulkevan massussa ja tarkkoina ns. karkkipäivinä.
      Yhdet runebergin-tortut bongailin jääkaapista taannoin. Hävisivät sieltä nopeaan kun asiasta mainitsin :D

      Töissä meinaa tehdä tiukkaa kun työkaverit vetää herkkuja nenän edessä viimeistä päivää :( kiva siinä sitten syödä jotain -mä otan nyt vaan tän hedelmän/ruisleivän/maustamattoman jogurttini banaanilla-linjaa...

      Mutta asiat kun on selkeänä päässä, niin silloin on jotenkin helpompi olla. Tai sitten sallii sen tietyn eteen sattuvan herkun joskus. Esim. itse olen luvannut, että jos olen töissä sellaisena päivänä kun tarjolla on porkkanakakkua, niin silloin sitä saa syödä jos haluaa. Saa nähdä milloin se päivä koittaa :D

      Poista