sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vaakapäivät on perseestä, jos vaaka ei toimi kunnolla

Ainakin epäilen niin, se nimittäin näytti 68,7 kg, joka on radikaalisti vähemmän kuin lähipäivinä. Hippasen reilun kilon voin hyvin menneellä viikolla pudottaa, mutta nyt pudotus on useita kiloja ja viikko ei ole mennyt ollenkaan niin hyvin kuin olisi voinut tarkemmalla ihmisellä mennä. Minun on ehkä luovuttava tästä "ei se oo niin justiinsa" -asenteestani, ainakin jossain tilanteissa ja ainakin joksikuksi aikaa.

Tutustuin nyt myös tarkemmin vaakaani. Siinä ei ole pattereita (siksi niitä en ole tarvinnut vaihtaakaan) vaan se toimii aurinkokennolla tjsp. Pidän sitä makuuhuoneessa sängyn alla, koska en oikein tykkää ajatuksesta, että vaaka olisi aina näkyvillä, mutta minun on kai siirrettävä se johonkin, missä se saa enemmän valoa, säännöllisesti. En tiedä onko siitä apua, mutta voisihan sitäkin kokeilla.

Veljeni joskus sanoi, että mikä siinä painossa on niin epäselvää, että paino on se, mitä vaaka näyttää. Mutta ei minun vaakani ole mikään tarkan ja eksaktin tieteen materiaalistuma vaan pikemminkin sumean logiikan ja metafysiikan (ja mitä näitä nyt on) edustaja. Se mielistelee ja vääristelee, sillä on oma sielu. Eikä me suinkaan olla aina kavereita, eikä se suinkaan aina ole minusta lähtöisin oleva välirikko. Suurimman osan aikaa se toimii kuitenkin ihan normaalisti ja palaa näiden superplussien ja supermiinusten jälkeen taas sille tasolle, mistä lähti heittelehtimään. Mutta sovitaanko, että palataan painoasiaan sitten, kun minulla on jotain vakaampaa kerrottavaa? Veikkaisin, että oikea luku on jossain 70-71 kg ja risat välimaastossa.

Beurer GS27HS design-vaaka, raidat

Ps. Pilates on peruttu, lähdetään siis siskon kanssa järvenkiertolenkille. Sen päälle voisi hyvinkin venytellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti