Täyden kympin lenkki

Taas jäi eilen kirjoittaminen kesken. Se alkoi: Tänään aion mennä lenkille. Vietin toissapäivänä aikaa omassa blogiarkistossani, ja huomasin, että ainoasta kympin lenkistäni on hurahtanut aikaa hulvattomasti, kävin juoksemassa sen jo huhtikuun alussa. Nyt oli siis aika ottaa uusiksi.

Aloitin juoksun aikaisemmin, jätin vähän alkulämppäkävelyä väliin, että saisin kympin kätevämmin täyteen. Löysinkin oikein käyttökelpoisen reitin. Juoksukin sujui ihan hyvästi. Nyt kun lumen pehmentävä vaikutus on asfaltilta sulanut, penikkani ovat olleet vähän ärtsymmät taas, toisaalta asfaltin vieressä pehmeämmällä juokseminen pistää jalkateriäni hakeutumaan siihen niille ominaiseksi tulleeseen asentoon, lievään supinaatioon. Kovalla alustalla jalkaterän asentoa on helpompi kontrolloida.

Olen huomannut, että penikkani tykkäävät, kun puolentoista-parin kilometrin juoksun jälkeen pysähdyn venyttämään nopeasti pohkeita. Minulla on yksi liikennemerkkitolppa lenkin varrella odottamassa tätä varten. Kun ensin on puoliväkisin lihaksiaan juoksemalla lämmittänyt, pikkuvenyttely tuntuu tehoavan erityisen hyvin - tämän opin aikoinani elixian juoksukoulusta, jossa välillä tehtiin niin, että pysähdyttiin reilusti venyttelemään kaikki juoksuun liittyvät alaraajojen lihakset.

Eilen juostessa mietin, että minulla ei taida olla yhtään miespuolista lukijaa. Ainakaan kukaan ei ole ilennyt tunnustaa, että seuraisi jonkun puolipullean kotiäidin höpinöitä. Kuitenkin minua kiinnostaviin aiheisiin voisi olla hyödyllistäkin saada myös miehistä näkökulmaa. Tai sitten ei. Ehkä ne miehet ei tiedä yhtään sen enempää kuin minäkään. Mutta jos nyt laittaisi tunnisteiksi sellaisia sanoja kuin haba, data, sports tracker, lihaskasvu... ja mitä näitä nyt on, niin rupeisko kommenttilaatikko täyttymään miehisistä hauiksenkasvatusohjeista? :) Vaikka pakaraa mun pitää kyllä enemmän kasvattaa kuin haukkaria. Että mentiinkö sittenkin sille naistensalipuhe-puolelle?

Kymppi taittuu juosten ihan hyvin. Se ei ole kevyttä ja iloista juoksua alusta loppuun, mutta sen jälkeen ei ole myöskään kaikkensa antanut ja "yhtään en olis jaksanut enempää" -olo. Pitää varmaan kesän mittaan googletella hivenen pidempää lenkkiä ja käydä testaamassa vaikka kävellen, että miltä se nyt sitten tuntuisi, kaksitoista tai kuusitoista kilometriä. Psyykeni ei kestä kahta kierrosta samaa, se tuntuu liian hullulta, pitkältä, raskaalta, kamalalta ajatukselta, mutta jos vaikka katsoisin mitä paikallisen sisäjärven ympärysmitta on. Isompi puoli on kai kympin, pienempi puoli on vitosen, mutta jos jättäisi sen sillan laskuista, niin siitä ei viittätoista kilometriä yhteensä kyllä tule. Jos alkais varovaisesti haaveilla pidemmästä lenkistä.

Kuva: Suomen Ilmakuva Oy