lauantai 4. toukokuuta 2013

Varsinainen ruotuun palaaminen

Onhan sitä tullut tehtyä harharetkiä omalta painonhallinnan tieltä jos jonkinlaisia ennenkin. Tämä taisi kuitenkin olla se dramaattisin. Jäi aamupuurot ja iltalenkit, eilen jopa suostuttelin miehen sellaiseen ratkaisuun, ettei mentäisi salille iltasella vaan vasta tänään. Mutta tämä olo! Pikkupojalla on korvatulehdus ja flunssaa, alan epäillä, että minullakin jyllää joku tauti tässä taustalla. Nenä on kovin tukkoinen, mutta kun se näin keväisin joka tapauksessa on jonkin verran, niin en ole sitä flunssaksi ajatellut.

Tänään on vähän niin kuin pakko vääntäytyä sinne salille. Koska minua ei huvita. Eikä minua huvita mennä pilatekseenkaan huomenna. Ja se on jo kuulkaas vakavaa se. Pilates sentään on pilates.

Mikä minua sitten huvittaisi? Nukkuminen. Suklaan syöminen. Kotona makoilu. Kahvin juonti.

Minua ei huvita tyhjentää tiskikonetta, ei levittää pyykkejä, ei kerätä leluja ja vaatteita, ei lähteä käymään kaupassa, ei tehdä ruokaa, ei leikkiä lasten kanssa, ei auttaa ruotsin kokeeseen valmistautumisessa. Ei huvita juoksulenkit, ei salitreenit, ei minkäänlainen hikoilu ja itsensä haastaminen. Minua huvittaa löhötä sohvalla ja pelata nettipelejä puolille öin. Typerää, kertakaikkisen typerää.

Itselle on oltava armollinen, mutta tämä on niitä tilanteita, että ei. Jos onnistuu veden juonti, onnistuu varmasti roskienkin vienti. Jostain on aloitettava ja luulen, että se on nyt tänä aamuna pyykkikone. Olen herännyt viideltä, joten riski jäädä makaamaan sohvalle on todella suuri, mutta tänään on pakko tehdä jotain muutakin. On liityttävä siihen jaksajien joukkoon, sillähän sitä itseensä taas vireyttä saa.

Sain muuten aivan loistavan puhelun eilen! Ruotuunpalauttajien äidin! Voitin Elixian arvonnassa viikon ilmaiset treenit ensi viikolle! Aivan mahtavaa. :) Soittaja sanoi sitä lohdutuspalkinnoksi, minä sanoisin, että se on nyt vahva merkki siitä, että on palattava siihen oikeaan, terveelliseen elämään ja lopetettava harhailu täällä kurin ja nuhteen ulkopuolella.

4 kommenttia:

  1. Ruotuun palaamista ja tiukistelua tapahtuu vähän kaikkialla. :) Tarvitsemme sitä! Liika armollisuus tai ankaruus ei ole hyväksi. Pitäisi pysytellä keskitiellä. Opetellaan sitä siis edelleen. :)

    Onnea hienosta voitosta! Tsemppiä haasteisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :) Kävin salillakin, mutta kyllä aikaisen aamuherätyksen huomasi tehossa tai pikemminkin tehottomuudessa. Ihan hyvä, tynkä treeni tuli tehtyä, nyt ei voi enää sanoa, että pelkälleen vain makoilisi. :) Keskitietä pitkin vain nyt eteenpäin!

      Poista
  2. Niin samoja fiiliksiä ollut täälläkin. Oikein ärsyttää kun kaikki menee päin peetä tasaiseen tahtiin. Lapsi tulee kipeäksi, itse tulee kipeäksi, äsken niin mukavalta tuntunut treenaaminen kiinnostaa kuin... no ei yhtään, suklaa kiinnostaa paljon enemmän.
    Nyt taas himppa kipinää iskee lenkkipoluille ym. mutta pelottaa jos taas sairastuu, jos taas käy jotain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, pitää pikkukipinästäkin nauttia niin kauan kuin sitä kestää. Jospa se tästä vielä isommaksi liekiksi roihahtaisi, päästäisiin tämän hankalan vaiheen yli. Tsemppiä sinne!

      Poista