Kehoa ja aurinkoa

Pääsin eilen pilatekseen. En tiedä, mitä kävi, mutta taisin jättää ne paremmat vatsalihakset toisten housujen taskuun, kun ei onnistunut ihan normaali (?) istumaannousu pilatesrullan päältä. Ei vain kertakaikkiaan onnistunut. No tein sitten vatsarutistuksia ja toivoin, että se tälle kerralle riittäisi.

Nyt on ollut sellaista keskivartalopainotteista pilatesta muutaman kerran putkeen, mikä on oikein ihanaa, koska yllättävän nopeasti kroppa tottuu tiettyyn tapaan, ja sitä jo hetken luulee osaavansa ja jaksavansa, mutta sitten vaihdetaan pallot rulliin tai toisinpäin ja taas on ihan aloittelija. :)

Aurinko taitaa paistaa nyt vähän joka bloggaajalle, joten minun ei tarvinne hirveästi maalailla, miten ihanaa on olla ulkona ja tylsää sisällä. Mulla vain ei oikein salitreeni muutu suoraan ulkoliikkatreeniksi vaan mieluummin tarjoilen lapsillekin palan aurinkoa. Hyvä ja huono, lasten kannalta hyvä, omalta liikkumisen kannalta huono. Minä kun en oikein ole sellaista leikkipuistojumppaaja-tyyppiä, vaikken pahalla heitäkään katsele. Sitä paitsi miehenpätkän nostelu keinuun ja takaisin ja perässä kulkeminen mäkiin ja liukumäkiin ottaa vähän aikaa siltä omalta kyykkytreeniltä. :) Mutta aika aikaansa kutakin, kelläs tässä kiire rantakuntoon on?

Tänä aamuna päätin taas (vaa'alla käytyäni) että eiköhän tämä synttäriherkkujen jälkimainingeissa kelluminen ala riittää ja painon soisin taas sukeltavan. Illalla pilateksessa päätin, että hyvin alkanut ja sittemmin tauolle siirtynyt kokonaisvaltainen venytteleminen voisi myös siirtyä passiivista aktiiviin. En muista, kerroinko tuossa talvemmalla, että hierotutin rintalihakseni, ja sen jälkeen oli erittäin kevyt olo koko rintakehässä. Sitä kaipaisin takaisin, joten pyhitän nyt tämän kevään venyttelylle. Juoksukin kulkisi paremmin, jos rintakehä ei estäisi tehokasta hengitystä. (No ei kai se varsinaisesti estä, mutta ei se venyttelemättömyys edesautakaan sitä.)

Mitäs lupauksia teillä on?