sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Ihana elämä

Bloggaava siskoni tuli kylään. Tuli perjantaina ja sanoi, että voin mä sun kanssa lähteä juoksemaan, vaikka kyllä mä aamulla jo kävin. Että mennään yhtä hiljaa kuin opettivat juoksukoulussa. Toi sykemittarinkin, kun oli itse saanut uuden. Hiivittiin hiljaa, helpompi on juosta hitaasti kaverin kanssa. Syke pidettiin alhaalla. Vitonen juostiin melkein ilman pysähdyksiä. Eikä me oikeasti niin hirveän hiljaa edes hiivitty. Paitsi niin hiljaa, että päästiin pelottavan lähelle pimeällä tiellä istuvaa huuhkajaa. (Alan pikkuhiljaa myöntää, että saattoi se olla huuhkaja, eikä vain julmetun iso pöllö. Siskoa kun pelotti, sanoin, että tule nyt, se on vain kissa, mutta sitten se samperin kissa levitti siipensä ja lähti lentoon. Ei tyytynyt ruoja juosta jolkottelemaan tien yli.)

Lauantaina käytiin vetämässä xyclingpuolimaraton. Siskoni tuli mukaan, ilman muuta. Ilman aiemmin sovittuja välttämättömiä menoja oltaisiin kyllä mielellään väännetty koko kolmetuntinenkin. Mutta sitten ei olisi kyllä päässyt ne puolivälistä aloittavat mukaan. Ei käynyt kateeksi niitä kesken tulleita, niitä alusta aloittaneita kylläkin. Sali oli viimeisintäkin pyörää myöten täynnä, ilma lämmin ja hikinen. Tunnelma oli loistava ja alkupuolen ohjelma rakennettu niin, että hienosti oltaisiin jaksettu jatkaakin. Puoliväkisin piti vääntää kovemmalle, että pääsi voittajana poistumaan salista. Ettei jäisi vahingossa sellainen olo, että kesken jäi. Koulun vanhempainiltapäivässä oli  porkkanaraastetta, vihreää salaattia ja makaronilaatikkoa, kai se palautusruokana kävi, myöhästyinkin vain kaksikymmentäviisi minuuttia.

Tänään venyteltiin kiltisti siskon kanssa, juostut ja pyöräillyt lihakset takaisin oikeaan pituuteensa. Synttärikakku leivottiin meidän pikkurinsessalle, joka kieltäytyi tulemasta samaan pöytään meidän kanssamme. Puhalletaan ne kynttilät sitten ilmeisesti tiistaina, kun on se virallinen kolmeveepäivä. Ei kai sitä lasta voi kakun syöntiin pakottaa?

Illalla kävin vielä pilateksessa toisen siskon kanssa. Puolentoista tunnin pilateksessa, haluan korostaa. Lopuksi venyteltiin lonkankoukistajat ja pakarat. Lähdin huomattavasti letkeälanteisempana kotiin mitä sinne menin. Ihana tunne sekin. Edes synttärituotteiden kanssa en ole (vielä) övereitä vetänyt ja painoakin on matkan jälkeen lähtenyt tällä viikolla huikeat 1,8 kg. Taisin olla aika turvoksissa kotiin tultua. Tästä on hyvä jatkaa. Mistähän sitä seuraavaksi haaveilisi?

3 kommenttia:

  1. Ohho, onpa sulla ollu melkonen pudotus! Vau! Ja mikä vauhti päällä! :D

    VastaaPoista
  2. Mukavan liikunnallinen viikonloppu, hieno pyöräily ja upea viikkopudotus - onnea! :)

    Toivottavasti tämän viikon alku on ollut hyvä ja jatkuu samanmoisena. Aurinkoa ja mahtavia lenkkisäitä!

    VastaaPoista
  3. Pudotus oli turvotuksen laskemista, mutta tottakai se hyvältä tuntuu, kun kyllähän se turvotuskin vaa'alla näkyy. Oli muutenkin hyvä viikko, ja pudotus kuin pisteenä iin päälle. :) Kiitoksia huomioimisesta! <3

    VastaaPoista