Kävin eilen vaunulenkillä, 2h 15 min. Ilma oli aivan loistava. Se tuntui kesältä jo, kun vein kaksivuotiasta kerhoon. Kun päästiin kerrostalojen ja metsikön suojasta pois, niin huomasin, että täällähän hittovie tuulee.
Ihana puhdistava tuuli! Halusin sen pyörittävän hiuksia ja tuulettavan päätä, mutta se se halusi viedä hiukset juurineen mennessään. Lisäksi se oli vielä pikkuisen liian kylmä. Halusin olla kotona avaamassa jokaisen ikkunan ja antaa viedä vanhan energian ja pölyn mennessään ja jättää meille raikkaan ja puhtaan kodin ja tilaa hyvälle ja uudelle, rakentavalle energialle. Mutta lenkillä kuitenkin olin ja pysyin. Aurinko paistoi ja minulla oli liian paksu takki päällä ja tuulen takia pipo. Nautin joka hetkestä. Vaunuihin piti laittaa tuulisuoja ja pelkäsin, että lapsi paahtuisi. Aivan uskomattoman ihana ilma!
(Tänään on harmaata, aamupäivän satoi lunta, minulla on lonkankoukistaja niin kipeä, että nilkutan ja haudon sitä lämpötyynyllä ja jätän illan xyclingin väliin, koska pyöräily vain pahentaa sitä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti