On olemassa sisäleikkipuistoketju, jonka mainosta erityisesti inhoan. Syy selviää jo otsikostani. Mainoksessa poika kysyy isältään, milloin isällä mahtaisi olla aikaa leikkiä hänen kanssaan ja isä vastaa, että lomalla sitten voidaan leikkiä vaikka koko päivä. Siihen poika kysyy isä, koska sulla on loma? Ja mainosääni kertoo kyseisen sisäleikkipuiston olevan auki myös lomapäivinä. Neiti 2 vee omaksui mainoksesta tuon viimeisen kysymyksen. Kesken ruoanlaiton tai vauvan nukuttamisen tai pukemisen tai potalla istuttamisen hän kysyy, äiti, koska sulla on loma. Ja minä koitan olla vastaamatta, että v**tu viime viikolla olin kaks tuntia xyclingissä, että mulle on lomaa, kun ei tarvitse koko ajan vahtia teitä.
Tekis hyvää päästä vähäksi aikaa irtautumaan, viettää vaikka tyttöjen iltaa, mutta ei mulla tällä hetkellä oikein ole ketään sellaista tyttökaveria täällä. Me ollaan jääty asumaan meidän opiskelupaikkakunnalle, kun vanhat kaverit muutti omiin opiskelukaupunkeihinsa ja uudet opiskelukaverit ovat muuttaneet työn perässä täältä jo pois. Työkaverit mulla on olleet pääsääntöisesti minua reippaasti vanhempia ja siten ihan eri elämänvaiheessa kuin minä, tai sitten meillä ei muuten vain ole ollut oikein mitään yhdistävää tekijää, paitsi työ. Olen aika huono saamaan/ tekemään uusia kavereita, enkä ala nimittämään kavereiksi jokaista leikkikenttätuttavuutta, joka mulle juttelee kahtena päivänä peräkkäin. Minusta mittari kaverina olemiselle ei ole se, ulkoilutetaanko me lapsiamme samaan aikaan vaan se, voidaanko me kutsua toisiamme kylään vaikka kahville. Ja näitä kahvittelijoita minulla ei juuri tällä hetkellä ole kuin yksi. Onneksi on sitten sitäkin mukavampi :)
Tässä iässä on vain väkisinkin sellaisessa vaiheessa, että useimmilla on jo oma kaveripiirinsä valmiina. Ne ihmiset, jotka tuntevat toinen toisensa niin hyvin, ettei tarvitse enää perusasioita kysellä. Sellaiset ihmiset kyllä tapaavat uusia ihmisiä ja ovat ystävällisiä ja mukavia ja kaikkea sitä, mutta heillä ei ole tarvetta uusille kavereille. Sitten, kun puhe kääntyy sellaisiin asioihin kuin vaikka samassa kuntokeskuksessa käynti, niin hän kertoo, että käy yleensä Liisan tai Tiinan tai Miehen kanssa, että se on heille se yhteinen rutiini ja lause jatkuu äänettömästi, että sitä rutiinia ei nyt lähdetä muuttamaan, mutta oli kyllä kiva jutella. Olen vakavasti harkinnut tämän alueen perhekahvilassa käyntiä mutta toistaiseksi se on jäänyt muiden "kiireiden" (=tekosyiden) takia kokeilematta. Uusiin ihmisiin tutustuminen on muutenkin raskasta ja sitten kun menee vielä valmiiseen ryhmään, tehtävä ei tule olemaan helppo. Mutta perhekahvilassa kaveeraaminen kyllä saattaisi edistää minun Parempaa Elämääni, joten eiköhän minun kannata ottaa se tavoitteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti