Jollain televisiokanavalla tulee ohjelma, jossa lihavia naisia pistetään uuteen, parempaan kuosiin 120 päivän aikana. En ole seurannut kyseistä ohjelmaa niin, että tietäisin esimerkiksi, mikä kanava tätä ohjelmaa tarjoaa, mutta jos kanavasurffaillessani olen sattunut sen kohdalle, olen kyllä katsonut. Poikkeuksetta. Joku toinen kutsuisi kaiken maailman laihdutusohjelmia tirkistelyksi, minusta niillä on kyllä täysin muuta käyttöä kuin tirkistellä, miksi joku on saanut itsensä sellaiseen kuntoon, että ainoa motivaatio pienentyä on julkinen tv-ohjelma. Minä imen niistä vaikutteita. "Ai mitä tuo on tehnyt saadakseen tuollaisia tuloksia. Ai miten tuollainen voi muka auttaa mihinkään."
Tähän 120 päivän haasteeseen en siis ole tutustunut kovin tarkkaan, tiedän vain, että ryhmä naisia pyrkii kohti uskomattomia tuloksia 120 päivän aikana ja samalla he tukevat toisiaan ja heillä on joku treenaaja ja tuotantotiimi taustapiiskurina. Ohjelmasta sain kuitenkin ajatuksen, että mitä jos pistäisin itselleni myös sellaisen haasteen pystyyn. Orjapiiskuria en tarvitsisi, kyllä minulla motivaatiota riittää vaatekoon pienentämiseen ihan peilissäkin.
Aloin katselemaan kalenteria sillä silmällä, että mihin kyseinen haastejakso asettuisi ja sain lisäpontta haasteeseeni, kun pystyin nimeämään sen kovin raflaavasti: hääpäivästä itsenäisyyspäivään. Sattumoisin hääpäivästämme 9.8. on tasan 120 päivää itsenäisyyspäivään, mikäs sen parempi aikaväli, haaste loppuu juuri ennen joulua ja siinä vaiheessa on hyvä tehdä uudet suunnitelmat jatkoa ajatellen. Aloitin siis matkani takaisin kohti omia mittojani henkilökohtaisen haasteen saattelemana. Katsotaan kuinka käy, tällä hetkellä olen erittäin hyvällä mielellä sen suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti