torstai 23. elokuuta 2012

Lupaamani kikhernepata

Kiiperille (ja vähän muillekin) lupasin palata kikhernepadan ääreen myöhemmin, ja se myöhemmin on nyt.

Lähde: Rolf, Signe (1995): Tarjoa hyvää vähällä vaivalla. WSOY.
Ja sittenhän tässä sanotaan, että kaikenlainen kopioiminen on kiellettyä ilman kustantajan lupaa...

No jos sitten mukaeltaisiin vähäsen?

2 tlk (à 400 g) keitettyjä kikherneitä huuhdottuina ja valutettuina
1 punainen ja 1 vihreä paprika
2 tuoretta siemenetöntä maustepaprikaa (jos haluat)
1 suuri sipuli
2 kuorittua suurta perunaa
4 rkl oliiviöljyä
1 tl jauhettua kaardemummaa
1 rkl currya
1 kanelitanko
1 tlk (400 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
2 puserrettua valkosipulin kynttä
1 sitruunan mehu
2 kasvisliemikuutiota
3-5 dl vettä
n. 125 g pakastettuja vihreitä papuja

Puhdista ja paloittele paprikat, maustepaprikat, sipulit ja perunat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa padassa ja ruskista siinä kaardemummaa, currya ja kanelitankoja muutama minuutti sekoittaen. Lisää maustepaprika, sipuli ja perunat ja jatka ruskistamista hämmentäen vielä kahden minuutin ajan. Lisää tomaatit, valkosipuli ja sitruunamehu. Murenna liemikuutiot joukkoon ja anna liemen kiehua noin 15 minuuttia. Lisää vettä niin, että sen pinta pysyy koko ajan samana. Lisää kikherneet ja paprika ja keitä vielä 10-20 minuuttia tai kunnes perunat ovat pehmenneet ja liemi sakeaa. Kun keittoaikaa on jäljellä noin 5 minuuttia, lisää vihreät pavut.

Tässä, tehkää ja nauttikaa. Taidankin tehdä tätä itse huomenna.

4 kommenttia:

  1. Jaahas, mä tiedänki mitä kaupasta ostan ens kerralla :) Kuulostaa niin hyvälle!
    Kiitos ohjeesta :)

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoisen kuuloista, voisinpa kokeilla! :)

    VastaaPoista
  3. Kävin sitte aamusta jo kaupassa ja nyt luin tuon sun ohjeesi. Nam! Kikherneet on niin hyviä. Ainut harmi on että koitappa saaha 3 raavasta miestä (hellu & pojat) syömään kasviskeittoa. Siinä se on kuule tekeminen. Esikoisesta voin lyödä samantien vuoden (hurjan suuren) tienestini vetoa, ettei syö. Juniorin kans ei ole vielä toivoa menetetty ja helluki syö (näin mie ainaki kuvittelen) vaikka pieniä kiviä jos tarpeeksi tuimasta sitä ruokapöydässä kattelen.

    VastaaPoista