keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Sais tulla jo

38+5. Kolmas lapsi. Olisin niin valmis lähtemään synnyttämään, että välillä suunnittelen lähteväni ihan ilman supisteluakin. Sanoisin vain, että tuli semmonen tuntu, että nyt pitää lähteä. Tottakai ne käännyttäisivät ovelta takaisin ja sanoisivat, että on meillä oikeitakin asiakkaita, mutta kun minulla nyt sattuu olemaan tämä lähdön tarve. En jaksa enää odottaa, haluan, että tapahtuu! Kaamein ajatus olisi se, että tämä poika päättäisikin vetäistä tosi pitkän stintin ja pysyttelisi sisällä siihen asti, että lähdetään käynnistämään. Raskausdiabeetikoilla tuo raja on 41+3. Esikoiseni syntyi 41+4 ja ei naurattanut. Silloin en kuitenkaan ollut näin valmis lähtemään jo paria viikkoa ennen laskettua aikaa. Surkeaa tässä tilanteessa on myös se, että minulla oli pitkään tuntu, että ei tämä odota elokuuhun asti. Kyllähän minua supistelee ja kovasti, ihan oikeasti, mutta vain lyhyitä aikoja kerrallaan, tuskin tuntiakaan. Ei siinä vielä kovin paljon ehdi aueta. Jotenkin tuntuu, että on sitten tämäkin projekti jäissä vähäksi aikaa.

Toisaalta olen koko ajan aika väsynyt. Selittelen itselleni, että elimistöni vain valmistautuu synnytykseen ja lähtö voi olla siten ihan milloin tahansa. Oikeasti minua todennäköisesti väsyttää tämä päivästä toiseen jatkuva hiostava ukkosilma, missä rajujenkaan myrskyjen jälkeen ei viilene vaan jäämme uutta myräkkää odottamaan. Odottamaan, niin kuin tässä ei muuta tehtäisikään! Pelkkää odotusta vain tämä raskaana olevan arki.

En ole hirveästi viitsinyt tässä vaiheessa vielä valittaa kärsimättömyyttäni, koska haluan välttyä niiltä kaikilta kliseiltä mahdollisimman tehokkaasti. "Kyllä se sieltä ennen pitkää tulee, ei ole yksikään sinne jäänyt." "Vauva tulee, sitten kun on valmis syntymään." "Tiedäthän sinä ne kolme ässää, millä synnytystä voi edistää?" Hei ihan oikeesti, eikö äiti saisi olla edes yhtään malttamaton? Mitä tuollainen jargon ketään hyödyttää? Ja eikö ihan oikeasti voida olettaa, että se synnyttäjä tietää kyllä nämä samat kliseet? Antakaa olla! Minä haluan vain eteenpäin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti