lauantai 23. huhtikuuta 2011

Miten teillä nukutaan?

Lapseni herätti minut tänä aamuna ennen puolta kuutta. Minä sanoin, että nyt nukutaan vielä, minä en ainakaan lähde minnekään kaksikymmentä yli viiden. Otin tytön viereemme, vaikka emme häntä ole vieressä nukkujaksi opettaneet. Syykin on selvä, ainakin kaikille niille, jotka ovat sänkynsä jakaneet miehensä lisäksi myös lasten kanssa. No sen verran vierasta se vieressä nukkuminen olikin, että tyttö pyöri ja etsi sopivaa paikkaa sillä seurauksella, että minä kirjoitan yksin olohuoneessa blogia kuudelta aamulla, kun lapsi nukkuu isänsä kainalossa täysin tyytyväisenä siitä, ettei tarvinnutkaan vielä herätä. Aikani katselin makuuhuoneen verhon laskosten värin muutosta auringon noustessa, ja totesin sitten, että eiköhän tämä nukkuminen ollut tässä.

Eilen illalla nukahdin nukuttamiseen, vaikka meidän tyttö on toistaiseksi ollut tosi helppo nukutettava. Se kymmenen minuuttia oman sängyn päällä pimeässä riitti tällä kertaa minullekin. Heräsin puoli kolmelta yöllä siihen, että vaatteet kiristivät. Meidän piti katsoa illalla boksilta pois muutama Supernatural, ja aloinkin miettiä, ettei minulla ollut tarkkaa muistikuvaa nukkumaan siirtymisestä. Itseasiassa en saanut päähäni, montako jaksoa olimme katsoneet. Minusta alkoi tuntua, että Supernatural-maratonini taisi ollakin vartin mittainen aloitus. Mieheni vahvisti asian, että näin oli päässyt käymään. Olisin mielelläni kysellyt häneltä enemmänkin. Oliko hän itse katsonut jaksot, oliko hän poistanut ne katsottuaan, missä vaiheessa hän oli todennut, etten ollut tulossa takaisin olohuoneeseen, oliko hänellä mennyt ilta pelaillessa xboxilla, vai oliko hänkin ehkä nukahtanut sohvalle minua takaisin odottaessaan? Näinkin on joskus käynyt. No koska olen mennyt illalla nukkumaan samaan aikaan kuin puolitoistavuotiaamme, ei ehkä ole ihmekään, että enää ei nukuta. Joku raja se on nukkumisessakin.

Toivon, että ehdin kuitenkin tämän pitkän viikonlopun aikana nukkua edes joku aamu pidempään. Niin se elämä muuttuu. Ennen pitkään nukkuminen tarkoitti nukkumista kahteentoista, nyt kahdeksaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti