sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Se on loppu nyt

Voisiko sanoa, että Parempi Elämä on saavutettu? Voisi.
Ei ehkä paras, mutta Parempi.

Minä en jaksa kiinnostua enää tästä blogista, enkä mistään muustakaan. Minulla ei ole tähän aihepiiriin enää mitään annettavaa, enkä kaipaa vastaanotettavaakaan.

Minä lopetan painonhallinnantarkkailun. Nyt, kokonaan, en iäksi. Muistan terveyttäni, liikun mitä huvittaa, syön jonkinlainen järjen ääni mielessäni (tai ainakin ruokaostoksilla se on mukana). Mutta en jaksa tällä hetkellä keskittyä enää siihen, mitä sanoo vaaka, mitä sanoo mittanauha.

Keskityn nyt ammatillisen osaamiseni kasvattamiseen ja syventämiseen. Ja sekään ei kuulkaa ole pikkujuttu, kun niin paljon lakeja liittyy niihin asioihin, minkä parissa työskentelen. Olen tutustunut vasta työ-, työsopimus- ja työehtosopimuslakeihin, vilkuillut lakia julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta. Monta muuta on edessä.

Aivot kaipaavat välillä happihyppelyä, reipasta liikuntaa ulkoilmassa, mutta minua ei huvita juosta, ei ottaa sykemittaria tai sportstrakkeria, tehdä siitä töiden välissä tapahtuvasta tauostakin suoritusta. Vartalo kaipaa pilatesta, venyttelyä, raakaa salityöskentelyä sen ainaisen istumisen vastapainoksi. Näitä suon itselleni, ilman suoritusta. Puolikin tuntia salilla on parempi kuin ei ollenkaan.

Olen käynyt nyt kolmen kerran intensiivihoidossa kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja malttanut antaa keholleni aikaa hoidon vaikutuksille. Ohjeen mukaanhan hoidon jälkeen pitäisi olla rehkimättä liikunnan parissa jopa viisi päivää. Aikaisemmin ajattelin, etten kerta kaikkiaan voisi pitää sellaista liikuntataukoa, mutta kyllä näköjään pystyy, kun aikataulun kanssa on edelleen suurempi jumppaaminen kuin oman kehon kanssa. Selkäni on verrattoman hyvässä kunnossa. Suosittelen kaikille alaselän ikuisesta jumittumisesta kärsiville, voisin kuvitella, että raskauden/raskauksien myötä selkänsä heikentäneille, mutta hoidolle on annettava aikaa.

Itsellekin on annettava aikaa. Kaikki ei voi tapahtua nyt, heti, välittömästi ja yhtä aikaa. Minun kehityksen paikkani on tällä hetkellä siinä, että pysyn työelämässä kiinni enkä näänny perehtymistaakkani alla. Minusta on ihanaa huomata, kuinka tieto lisää tiedontarvetta, että perehdyttyään johonkin asiaan huomaa, että on otettava selvää myös tästä ja tästä. Analyyttinen teoreetikko minussa nauttii tästä jatkuvasta tiedonhausta, mutta Lyijypallo on alkanut stressaantua kärsiessään huomionpuutteesta. Siksi on parempi lopettaa nyt, kun on vielä voitolla.

Viisi kiloa jäi. Kyllä se näkyy, mutta niin näkyy työkavereissanikin. Onneksi en tee töitä fitnesskissojen parissa, vaan kaikki näytämme juuri siltä kuin näytämme, omine vikoinemme ja hyvine puolinemme. Olemme persoonia, emme vartaloita. Meillä kaikilla on omat huolemme ja murheemme, useimmilla muualla kuin painonhallinnassa. Elämänhallinta se vasta rankka laji onkin.

On ollut ilo olla kanssanne. Lyijypallon sähköposti toimii edelleen, mutta uutta blogitekstiä ei enää tämän jälkeen tule. Toivotan kaikille teille loistavaa tulevaisuutta omien projektienne ja elämäntaparemonttienne parissa ja niistä riippumatta.

Kiitos ja anteeks! :)


3 kommenttia:

  1. Tämän tekstin voisin säilyttää itselleni elämänohjeena :D Siinä oli monta hyvää juttua ja ajatusta.. kaikkea hyvää sinulle! :)

    VastaaPoista
  2. Kaikkea hyvää myöskin sinulle jatkoon! :)

    VastaaPoista
  3. Valoisaa ja onnellista jatkoa!

    VastaaPoista