 |
| Täältä |
Rupesin miettimään, miksi broileri hiipi ruokavaliooni ja miksi se on ollut niin hankala häätää pois. Luultavasti aloin syömään harvakseltaan kanaa jo ennen kuin odotin nykyistä kolmevuotiastani. Luultavasti jatkoin kanan syöntiä turvatakseni proteiinin saannin raskausaikana. Mutta varsinaisesti vaihdoin kanaan, kun imetin nykyistä kolmevuotiastani silloista pientä vauvaa, ja huomasin, että vauvan posket ja vartalo helahtivat hyvin usein punaiselle ihottumalle, kun olin syönyt kalaa.
Toinen vaihtoehto olisi ollut tietysti vaikkapa soijarouhe, mutta en halunnut yhtäkkisellä runsaalla soijan syönnillä altistaa vauvaa soija-allergialle, koska se olisi ollut jo sitten hankalampi paikka kuin kala-allergia. Soijaa kun on jossain muodossa aika monessakin tuotteessa, ja vaikka ei einesperhe ollakaan, en silti itse nakkimakkaroitani väännä. Samaan aikaan esimerkiksi broilerijauhelihan saatavuus oli kasvanut huomattavasti ja mikäs jauheliha on, jos ei lapsiperheen perusraaka-aine, se kun taipuu niin moneksi, myös broileriversiona.
No ei se kala-allergiakaan sitten lapselle puhjennut, ei saanut mitään oireita itse maistaessaan ja kala on maistunut siitä lähtien kyllä hyvin (yhtä vaihtelevasti kuin kaikki muukin). Paluu soijarouheeseen tai muihin soijatuotteisiin ei ole silti minulla ollut mitenkään helppoa. En tiedä miksi. Ehkä siksi, että tehdessäni broilerinjauhelihasta kastikkeen, tiedän että koko perhe syö sitä, kun taas tehdessäni soijarouhekastikkeen, minun pitäisi tehdä lihansyöjille oma kastikkeensa, muuten he katselevat annostaan nenänvartta pitkin. Että minun oma valintani olla syömättä punaista lihaa ei pitäisi olla koko perheen ainoa vaihtoehto. Eipä ne kasvispäivät pahaa tee muullekaan perheelle mutta tässä niin kuin monessa muussakin pätee vanha sääntö: pick your battles.
Nyt minua on ruvennut ällöttämään ajatus, mitä kaikkea kanan osia sinne jauhelihaan jauhetaan. Nahka varmaan, mutta on sieltä niitä rustonpalojakin noussut. Ja vaikka siellä ei mitään sinne kuulumatonta olisikaan, ajatus ällöttää silti. En usko, että maailma pelastuu tai tuhoutuu minun ruokavalintojeni takia, joten kokonaisuudessa sillä tuskin on merkitystä, jos jätänkin kanan pois ruokavaliostani. Minulle siinä saattaa olla kuitenkin suuri ero. Vanhana kasvissyöjänä olen myös pohtinut välillä paljonkin sitä, kumpi on parempi, syödä lähellä (tai edes Suomessa) tuotettua broileria vai Yhdysvalloissa kasvanutta ja sieltä tänne rahdattua soijajohdannaista. En tiedä. Ruokaeettisyys on vaikea laji. Luulen kuitenkin, että olen tiellä kohti kanatonta tulevaisuutta. Jossain vaiheessa. Ehkä.
Mun tekee aina pahaa syödä broileria kun tiedän miten niitä kasvatetaan:/ Mutta normaalia kanaa on vaikea löytää kaupasta ja se taitaa olla aika kallista. Pakastealtaasta kai löytyy?? Muistan lapsuudesta kun äiti osti kokonaisen kanan ja teki siitä keiton, se oli hyvää!
VastaaPoistaMeillä on myös tuota lihaongelmaa siinä mielessä, että jos edes kerran viikossa YHDEN aterian verran teen jotain muuta kun lihapohjaista niin aviomies pistää semmosen kitinän pystyyn, että.... hän onkin lihan suurkuluttaja.
Mietin itse paljon nyt just sitä, että kuinka paljon lapsille on hyvä syöttää lihaa. Meilläkin on ajauduttu siihen, että kaks lämmintä ateriaa päivässä lihalla. Voisko toinen olla lihaton? Mitä hyötyä/haittaa siitä olisi?
Lasten kohdalla oon kyllä lähtenyt siitä, että niin kauan kuin syömisen kanssa käydään syö nyt - enkä syö -taisteluita, tarjoan joka lämpimällä aterialla lihaa, punaista, valkoista tai kalaa, että saisivat sitä proteiiniakin eikä pelkkää perunaa tai pastaa muutaman kasviksen kanssa. Pääsin esikoisen kanssa ravitsemusterapeutille joskus kymmenen vuotta sitten, ja hän sanoi, että jos lapsi päiväkodissa syö liharuokaa, ei kotona aina tarvitse olla. Meidän pienet kun ei vielä päiväkodissa ole, niin omana tehtävänä on se liharuokakin tarjoilla. En olekaan pahemmin näille pienille papuja ja linssejä ja herneitä syöttänyt, en tiedä miksi. Ei ole varmaan tullut mieleen. Pitääkin varmaan testata jotain punaista linssiä, pienemmälle luulis ainakin maistuvan, kun se syö vielä kaiken, minkä pöydästä irti saa. ;) Voihan se proteiini olla kasviksistakin peräisin mutta päteekö niihin papuihin jne vielä se vuoden ikäraja?
PoistaMä en tiedä ikärajoista (huono mutsi:) mut just mietin että meillä kyllä syödää liharuokia ihan hyvin oikeastaan. Tai ainakin johonkin perunamuusiin sekoitettuna ja tuo vauva/taapero syö mitä eteen laittaa. Tarjoatko lapsille muuten kananmunaa? Meidän nuorempi on nyt innostunut siitä kun taas 3vee ei syö ollenkaan. Saahan lapset proteiinia mm. maitotuotteistakin et jos olis proteiinipainotteinen välipala vaikkapa niin ehkä toinen lämmin ateria vois olla joskus pelkkä kasvis?
VastaaPoistaAika harvakseltaan tulee kananmunaa tarjottua, joskus oon lounaaksi tehnyt munakasta itselleni, mitä penskat haluu sitten maistaa, mutta en oikeestaan ole näille pienillekään sitä mitenkään perusruoka-aineeksi ottanut. Esikoisella se oli allergialistalla pienempänä niin ei tullut siitä mitään rutiinia. Mutta en mä usko, että lapsen kasvu siitä hirveesti häiriintyy, jos välillä on niitä kasvispäiviä, kun onhan välillä niitä "mulle ei nyt maistu mikään" -päiviäkin. Ja oon sitä mieltä, että kun lapselle ei tee mitään suuria ruokapakkoja, se osaa sitten isompanakin kuunnella itseään, että mitähän se elimistö nyt haluaisi minun polttoaineena ottavan.
Poista