tiistai 27. joulukuuta 2011

Minä, sokerileipuri

Syy, miksi en odottanut painoni laskevan jouluaikaan, on jouluherkuissa ja liikkumattomuudessa. Normaalielämässä leivon tosi harvoin, pakolliset synttärikakut ja alkusyksystä omena- ja mustikkapiirakkaa. Mutta kun joulukuu alkaa, pieni sokerileipuri herää minussa, ja teen toinen toistaan mehevämpiä suklaakakkuja ja muita joulun herkkuja. Testailen reseptejä ja etsin innolla uusia testailtavaksi, nyt tai myöhemmin. Tänä vuonna olen keskittynyt pelkästään kahvikakkuihin. Aioin kyllä kokeilla erityisen hyvää juustokakkuakin, mutta aika loppui kesken. Sokerileipurin kukoistuskausi kun kestää korkeintaan sen verran, minkä suklaakalenterissa on luukkuja, onneksi.

Muuten joulu meni letkeällä meiningillä, ei mitään ruokaövereitä (koska en syö kinkkua, enkä tykkää laatikoista) vaan salaattia, kasviksia ja uunilohta, noin niin kuin pääasiassa. Tietysti myös suklaata, koko ajan, ilman mitään rajoitteita. Eikä se paino laskenutkaan. Tapaninpäivän aamuna vaaka näytti 71,8 kg. Siinäpä se on pyörinyt viimeisen kuukauden ajan.

Nyt joulusuklaat ja kakut alkavat olla syötyjä, ja päästään taas normaaliin ruokailuun ja ennen kaikkea normaaleihin välipaloihin. On myös aika ruveta ajattelemaan, mitä seuraavalta vuodelta odotan. Täytynee paneutua asiaan ja palata sitten jonkinlaisen Suunnitelman kanssa. Hyvin suunniteltu kun ei ole vielä yhtään tehty. Uutta vuotta ja uusia haasteita kohti siis!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti